Blogin jatkaminen on ollut siinä ja siinä. Olen pohtinut asiaa monelta eri näkökulmalta. Toisaalta kirjoittaminen on voimauttavaa. Varsinkin kirjoittaminen teille, joiden tiedän tätä lukevan. Toisaalta tuntuu yhä vaikeammalta avata omaa sisintään kaikille. Oikeasti, kaikille.
Ehkä silti, vielä ainakin näin kerran, kerron teille mitä kuuluu. Olin etelä-Suomessa lomailemassa kun jouduin erinäisistä syistä päivystykseen. Sain siellä epilepsia tyylisen kohtauksen ja minut jouduttiin nukuttamaan. Heräsin Meilahden sairaalasta hengityskoneesta vieraiden ihmisten ympäröimänä. Säikähdin melkoisesti. Seuraava päivänä, kun vointini oli hieman parempi, minut siirrettiin kotipaikkakunnalle ambulanssilla. Olin kivuissani tarkkailussa vuorokauden jossa sain huumelääkkeitä ja hengitystä seurattiin. Onnistuin olemaan viimeisillä voimilla sen verran pirteä, että lääkäri päästi minut tänään kotiin. Kotona nukuin kolmen tunnin kevyet päikkärit.
Shokkihuoneessa itkin lohduttomasti kun kivulle ei löytynyt syytä. Onneksi tällainen 21-vuotiaskin sai lohtua kun äiti tuli käymään ja halasi tiukasti. Auttoi sekin. Kaiken lisäksi tippa oli laitettu niin ettei se mennyt suoneen, joten kaikki kipulääkkeet menivät ohi eivätkä siksi auttaneet. Kysta sieltä vatsasta löytyi, ja sen arvellaan olevan kivun syy. Joku oli joskus sanonut, että viiden lapsen synnytyskään ei ole sattunut yhtä paljon kuin kysta vatsassa.
Nyt olen oikeasti motivoitunut olemaan erossa psykiatrisen puolen osastoilta. Somaattiselle puolellehan ei voi mitään, jos vaivaa tulee niin on pakko hakeutua hoitoon. Mutta itseäni en halua enää satuttaa. Äidin kanssa puhuttiin, että jos pystyisin olemaan vähintään puoli vuotta ilman sairaalaa, voisin harkita koiranpentua. Tiedän nimittäin, että toinen koiristani ei tule olemaan kovin pitkäikäinen kaikkien sairauksien takia, ja toiselle tulisi todella kova paikka olla yksin. Siksi haluaisin jo nyt hyvissä ajoin tutustuttaa uuden koiran perheeseen jotta siitäkin tulee osa laumaa. Mutta koiranpentu vaatii paljon työtä eikä siitä tulisi mitään jos olisin jatkuvasti sairaalassa. Koiran menisi aivan sekaisin.
Ehkä nyt (vaikkakin niiden kolmen tunnin päikkäreidenkin jälkeen) olisi hyvä alkaa nukkumaan. Huomenna menen ostelemaan lankoja jotta pääsen taas neulomaan. Ideat vain hukassa... Saa huudella ideoita jos on! Tyyny on valmistumassa,matto on virkattu, sukkia on tehty, säärystimet on ja mihinkään isoon villapaitaan ei riitä keskittymiskyky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti