Oon ollut "vähän" herkillä. Itkin kun Possessa tehtiin stuntti jossa nainen teki benji-hypyn liekkeihin. Itkin kun näin mäkkärin mainoksen. Toisenlaiset äidit on ollut mun lempiohjelma mut ei puhettakaan että pystyisin kattomaan sitä. Liian herkkää kun on vauvoja ja kaikkea.

En tiiä onko tää osa sairautta vai onko naisten "se aika kuukaudessa" tulossa. Ihan perus juttujakin on vaikea hahmottaa, onko se sairautta vai ei.

Jouduin tänään soittamaan kaksi kertaa liikkuvaan kuntoutukseen. Ekalla kerralla ei ollut mitään apua, langan päässä oli mies joka kehotti menemään kävelemään. Aijaa, ihan ku en olis jo kokeillut. Toisella kertaa oli mukavampi ja ymmärtäväisempi nainen. Sain kerrottua että tekee mieli hypätä, viillellä, ottaa lääkkeitä... Mitä vain mikä satuttaisi. Saatiin kuitenkin järkeiltyä asiat: koirat tarvitsee mua, jos joudun yötä vasten sairaalaan, ne rupeaa pimeässä haukkumaan. En myöskään halua juoda lääkehiiliä sairaalassa ja oksentaa niitä sen jälkeen päälleni. Ei kuulosta kovin mielekkäältä.

Ilta kärjistyi ehkä sen takia, että olen yrittänyt harjoitella yksin olemista koko päivän. Se on aina ollut vaikeaa, joten tietoisesti en nähnyt ketään. Kävin tunnin kävelylenkillä, puoli tuntia juoksemassa, neuloin, katsoin telkkaria. Kaikkea pientä. Nyt olen rauhoittunut telkun eteen katsomaan Robaa ja kirjoittelemaan tätä.