Mä olen taas pohjalla. Viiltelin mutta ei tarvinnut tikata niin kuin edellisellä kerralla, kun laitettiin yhdeksän tikkiä. Oon ihan surkea luuseri. Mitään en jaksa, mikään ei kiinnosta, mistään en osaa ottaa iloa irti.
Oltiin viime yö poikaystävän kanssa kylpylässä. Keilattiin, uitiin ja syötiin hyvin. Silti mulla oli koko ajan kamala kiire johonkin enkä osannut yhtään nauttia hetkestä.
Huomenna on hoitonevottelu ja pelkään että joudun vielä pitkäänkin olemaan sairaalassa. Tää vaan ruokkii mun itsetuhoista puolta. Toisaalta haluaisin vain antaa elämän mennä hukkaan jos on mennäkseen. Luovuttaa. Heittää hanskat tiskiin. Mitä näitä nyt on. Suoraan sanottuna tappaa itteni. Tai jäädä osastolle mätänemään ja heittäytyä täysin muiden vastuulle. Ainakin se olis helpompaa. Helpompi loppu tälle kaikelle.
torstai 11. helmikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kolme päivää olen kärvistellyt enemmän tai vähemmän vatsakivuissa. Aina aiemmin kipu on mennyt välillä pois niin, että olen pystynyt käymään...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti