Yksi ja tärkein asia: sain eilen luvan ruveta kävelemään! Im so happy! Kuusi ja puoli viikkoa pyörätuolissa ovat opettaneet kärsivällisyyttä ja kasvattaneet pinnaa joka on hyvin, hyvin lyhyt. Kävin ensin röntgenissä ja sen jälkeen jännitin lääkärin vastaanottoa, mutta turhaan: luut olivat luutuneet oikeaan paikkaan, metallilevyt ja ruuvit eivät olleet liikkuneet ja haavat olivat siistit. Kaikki siis kondiksessa! Meinasin siinä jopa pari ilonkyyneltä vuodattaa, kun sain ekaa kertaa eeva-telineen kanssa liikkeelle (tiedättehän, sellainen puoliympyrän muotoinen teline johon nojataan käsillä, jotta koko paino ei tule jaloille). En tosin vielä pääse pyörätuolista kokonaan eroon. Jalat ovat niin heikot ja kipeät, että välillä on jopa mukavaa istahtaa tuoliin lepuuttamaan niitä.
Kudoin myös itselleni palkinnoksi villasukat kun olen jaksanut odottaa koko tämän ajan. Yleensä teen niitä vain muille sillä itselle tehdyistä tulee huono omatunto. Enhän minä ansaitse... Mutta tällä kertaa heitin tuollaiset ajatukset roskakoriin ja päätin antaa itselleni lahjan. Ja eihän se niin kamalaa ollutkaan :)

Heräsin tunti sitten kovaan yskään ja kurkkukipuun, ja kun sytytin valot juodakseni, piristyin niin etten ole saanut enää unta (kello on nyt siis 3.55). Muutenkin koko unirytmi on sekaisin... Viime yönä nukuin vain 3,5h. Tosin olin pahoittanut mieleni kaverin viestistä ja jännitin lääkäriaikaa. Nyt yritän vielä nukkua vähän aikaa bloggerin päivittämisen sijasta.