Syöminen ei suju. Eilen en syönyt muuta kuin yhden näkkärin ja kieltäydyin lisäksi juomasta. Tänään aamu alkoi kolmasosalla viiliä ja suurella määrällä ahdistusta. Miksi syömishäiriön pitää taas nostaa päätään? Mitä niin pahaa olen tehnyt?

Hoitajat uhkailevat päivystyksellä, tipalla, pakkohoidolla ja suljetulla osastolla. Itkettää. Pää huutaa, että vasta sitten kun joudun tippaan, saan alkaa syömään. Siihen asti joudun kiduttamaan itseäni. Kuitenkin pelottaa, että päivystys reissun jälkeen en pääse enää tälle omalle osastolleni vaan joudun suljetulle pakkohoitoon. Hoitajat eivät osaa sano juuta eikä jaata.

Haluaisin syödä, ihan tosissani. En vain pysty. En pysty nukkumaankaan. Heräilen painajaisiin. Eihän tästä tule enää mitään

EDIT: heti tämän kirjoituksen jälkeen alkoi kova rintakipu, pulssi oli tiheä ja epäsäännöllinen. Hoitaja lähti kiikuttamaan pikaisesti ensiapuun. Siellä otettiin sydänfilmi, verikokeet ja keuhkokuva sillä kuumetta oli 37.6, mutta missään ei ollut mitään. Lääkäri sanoi kehon olevan niin loppu syömöttömyyteen ja juomattomuuteen, että alkaa reagoimaan jo näin vakavasti. Pelästyin aika lailla ja kun tulimme takaisin osastolle,söin kanaa ja riisiä pienen vatsalaukun täyteen ja join vielä suosituksesta nutrin. Nyt on pakko kääntää kelkkaa tai kuolen tähän muuten!