Tänään oli muuten hyvä päivä, mutta syömiset kusasi totaalisesti. Ahdistelin yhdestä omenastakin, nutreja lukuunottamatta! Tekisi mieli kieltäytyä kokonaan syömästä, mutta hoitajat vetoavat siihen että muuten minut potkaistaan tältä osastolta pois. Enkä halua suljetulle. Nesteitä on mennyt 2000ml tavoitteesta vain puolet ja se on tuntunut päänsärkynä. Tilannetta ei yhtään auta toinen syömishäiriöinen, jolla ei ole ravintosuunnitelmaa vaan hän saa rauhassa pienentyä ja päättää paljonko syö. Epäreilua!

Pinnien innoittamana ajattelin matkia ja tehdä postauksen siitä, mistä ruuista tällä hetkellä pidän ja mitä tulee syötyä eniten.

Ihan ensimmäisenä kanawokki. Kevyttä, terveellistä, "oikeaa ruokaa", hyvää ja edullista. Kaikki samassa paketissa!

Tätä on vähän hassu myöntää, mutta vaikka samalla ahdistun ja vihaan nutreja, ne jotenkin maistuvat myös hyvältä :D Eniten pidän kaakon ja vaniljan mauista

(Tämähän on vaikeampaa kuin mitä luulin)

Sushi. Ystäväni tutustutti minut sushien ihanaan maailmaan pari vuotta sitten, ja siitä lähtien olen ollut koukussa! Kävin mm.eilen uudessa sushi-ravintolassa, mutta ei se silti vedä vertoja vakiopaikalleni, jossa on hyvän ruuan lisäksi halpaa.

Makaronilaatikko on pienestä asti ollut perinteisistä kotiruuista lemppariani. Vaikka syömisestä nauttiminen ja sen myöntäminen on hankalaa, salaa sisälläni hihkun innosta joka kerta kun täällä sairaalassa on makaronilaatikkoa ruokana.

Erilaiset salaatit.  En osaa eritellä parhainta, mutta kärkikolmikkoon kuuluvat ainakin lohi-, kana- ja katkarapusalaatti. 

Alpen-patukat ovat parhautta ehkä siksi että kun asuin vielä kotona, äiti ei koskaan suostunut ostamaan niitä niiden sokeripitoisuuden takia. Paljon terveellisempää oli kuulemma ruisleipä. Ja niinhän se onkin, mutta välipalapatukat ovat paremman makuisia. Nyt aikuisena en raaski ostaa niitä niiden kalliin hinnan takia kuin ani harvoin. 

Valion mangoviili! Syön tätä päivittäin mutta silti en vain koskaan kyllästy siihen. Suurta herkkua!

Tässä ehkä ne parhaimmat ja mitä ensimmäisinä mieleen tuli. Postaus oli tosiaan yllättävän vaikea, sillä en meinaa antaa mielelleni vapautta myöntää että ruokaa saa ja pitää olla myös hyvää. Mutta hetki ja ruokailu kerrallaan. Vielä minäkin uskallan sanoa keittiön tädille, että ruoka oli hyvää