Edellinen postaus oli sekava. Niin taisin olla minäkin. Syön yhä vahvoja kipulääkkeitä mutta jollakin tapaa elimistö on alkanut sietämään niitä ja tottumaan. En sitten tiedä onko hyvä vai huono... Kipuja on yhä paljon vaikka toisesta leikkauksesta on jo viikko. 13.päivä on tikkien ja hakasten poisto. Haavat ovat parantuneet hyvin ja hyvä merkki myös on, että ne kutiavat. Kertoo kuulemma uuden ihon syntymisestä.
Eilinen oli vaikea päivä. Halusin satuttaa itseäni joten lähdin kävelemään näillä jaloilla, joilla on vielä viisi viikkoa täyttä varauskieltoa. Yritin ulos osastolta ja hoitajat soittivat päivystävälle psykiatrille, jotta hän tulisi arvioimaan voinko olla enää avo-osastolla. Sain tämän viimeisen mahdollisuuden.
Vahvat unilääkkeet alkavat vaikuttaa joten pakko alkaa nukkumaan.
perjantai 7. elokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti