Blogi on viettänyt hiljaiseloa surullisista syistä. Sain nimittäin ikäviä uutisia: isälläni on todettu syöpä. Koko maailma on sekaisin. En tiedä mitä ajatella. Äidilläni on ollut syöpä, mummuni taistelee hetkellä syövän kanssa, vaarini kuoli syöpään, minulla on todettu syöpägeeni. Syöpäsyöpäsyöpä... Koko syöpä voisi painua kauas näkyvistä minun puolestani. Ja kaikkein pahinta tässä on se, että minulla ei ole ketään kelle jakaa tätä. Siskot ovat ainoita ketkä kantavat tätä syöpägeeniä myös mukanaan ja elävät jatkuvasti varpaillaan.
Isä kyllä sanoi, ettei kerkeä vielä mihinkään täältä lähteä. Liian kiire. Haluaisin uskoa, mutta pelkään. Mitä jos emme kerkeä korjaamaan välejämme ennen kaiken loppua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti