Leikkaus meni hyvin. Sain ennen sitä kaksi kertaa huumausaine kipupiikin ja kaikki oli hetken aikaa vaaleanpunaista. "Hei sinä komea ambulanssimies, aattelin vaan toivotella hyvää työiltaa", "Voisko saada toisen piikin niin tää hauskuus jatkuis?" ja "Tunnetko sä mut, mä muistan et sä oot joskus kärränny mua paareilla kun sulla oli noi hauskat henkselit". Muunmuassa tällaisia kommentteja saattoi suustani päästä kun olin lääkittynä. Nauratti muuten ja paljon! Mukanani ollut hoitajakin sanoi että ainakin jäin mieleen.
Tänään lähdin vapaaehtoisen hoidon päätteeksi kotiin. Lääkäri kirjoitti paperin, että minulla on lupa lääkkeisiin joita kuljetan mukana. Etten jää tullissa kiinni.
Keli on ollut aivan ihana! Lähden siskon tyttöjen kanssa tivoliin. Nytkin kirjoittelen tätä tekstiä terassilla auringonpaisteessa. Ystävä soitti ja saimme nauraa yhdessä. Kaikki hyvin niin kuin osastojakson jälkeen aina on ollut. Kunpa tämä kestäisi. Edes muutaman päivän.
maanantai 9. toukokuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista