Minut viskattiin ulos osastolta. Kuin roskaa vain. Enhän minä sinne kuulukaan, mutta salaa olisin toivonut että osastolla kun ei ole kiusauksia, tulisi syötyä entistä vähemmän.
Kävelin kotiin apteekin kautta. Ostin 15g panadolia ja vedin kaiken nassuun. Nyt odottelen vaikutuksia. Tämäkin on jo tuttua kauraa, tunnen jo miten hajuaisti alkaa reistailemaan. Koko ajan olen haistavinani ikään kuin kaasun ja on vaikea hengittää. Mutta ei tämä vielä mitään, ehkä tänään sairaala saa yhden maksansiirto potilaan lisää. Mitäs heivasivat ulos, omapa on syynsä kun eivät antaneet apua.
Sisko tulee käymään enkä ole vielä päättänyt missä vaiheessa kerron. Ehkä vasta vierailun loppu päässä, sillä mitä kauemmin lääkkeet kerkiävät vaikuttaa, sitä parempi.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti