keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut nenämahaletkun kanssa käydä edes ulkona ettei kroppa rasitu. Paineet olivat vaarallisen matalat, ja mun pelättiin menehtyvän. Mutta enpäs kuollutkaan vaan taistelin.
Muutin tuettuun asumisyksikköön josta mut kuitenkin potkaistiin pois melko pian. Olin liian itsetuhoinen. Muutin uuteen, omaan kotiin joka oli tämän vuoden paras päätös! Oli pakko ottaa vastuuta ja opetella olemaan kunnolla. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää ketään 24/7 valvomassa.

Kotikuntoutus alkoi käydä luonani. Käynnit loppuivat kuitenkin, kun puukotin itseäni hengenvaarallisesti vatsaan, ja jatkuivat poliklinikalla, jossa vieläkin käyn. Samat ihmiset kuitenkin jatkoivat, mistä olen kiitollinen!

Kuluneena vuona lopetin myös viiltelyn mikä oli toinen etappi. Enkä ole sortunut, vaikka mieli on tehnyt. Oikeastaan ei ole ollut edes vaikeaa, sillä häpeän arpiani nykyään niin paljon, etten todellakaan halua lisää.

Ruokailut ovat menneet niin ja näin. Välillä todella hyvin, välillä taas päin persettä. On oltu sairaalassa ja kotona. Vegaania ja sekasyöjää. Kultainen keskitie on kuitenkin paras, niin olen todennut. Jouluna annoin itselleni luvan herkutella ja toteutuskin onnistui hyvin. Laatikoihin ja kinkkuun en koskenut, mutta kaloja, perunaa, sienisalaattia ja kananmunia meni. Myös koirat saivat omat luunsa kuusen alta.

Yhtä asiaa tämä vuosi ei tuonut tullessaan: elämäni rakkautta. Sitä olen etsinyt ja hakenut kissojen sekä koirien kanssa, mutta eipä ole osunut sitä oikeaa kohdalle. Ehkä ensi vuonna...?

Toivottavasti ensi vuosi olisi kaikin puolin valoisampi. Toivon sitä ainakin yhdelle vanhainkodille, jossa alan käymään vapaaehtoistyössä vuodenvaihteen jälkeen kerran viikossa. Pidän ryhmää parempi kuntoisille mummoille ja papoille. Tulin juuri tutustumasta sieltä ja paikka vaikutti oikein viihtyisältä. Lupasivat, että saan viedä koiria sinne vierailulle ja tulla soittamaan kanteletta joskus.

Uusi vuosi menee kaverin kanssa, kun mummu lupasi hoitaa koiria. Tänään suuntaan vielä siskolle muun perheen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...