Voi jestas mitä kaikkea onkaan tapahtunut viimeisimmän päivityksen jälkeen! Olen mm.kirjautunut ulos osastolta (itkun kera, tuli ikävä hoitajia), asunut omassa kodissa, opetellut tavallista arkea ja tutustunut Asumispalvelujen henkilökuntaan.
Nythän luonani käy joka arkipäivä asumispalvelutyöntekijä juttelemassa, hoitamassa asioita, tai sitten saatamme syödä tai tehdä ruokaa. Mitä vain.
Nyt olen taas vaihteeksi sairaalassa. Tällä kertaa Kuopion yliopistollisessa. Epilepsialääkäri soitti keskiviikkona ja kyseli vointiani. Kerroin, että edellisenä viikkona sain neljä kohtausta ja ne rajoittavat elämääni jo niin, että pelkään mennä kauppaan tai muihin julkisiin paikkoihin. Lääkäri lupasi palata asiaan, ja soittikin jo viiden minuutin päästä takaisin. "Pääsisitkö heti huomenna tulemaan tänne Kuopioon neurologian osastolle?". Minäpä lähdin. Nyt olen pää täynnä piuhoja kytkettynä koneisiin. Aika meinaa tulla tylsäksi, koska puhelinta ei saa käyttää, ainoastaan tätä tablettia.
Huomenna rekisteröinti loppuu ja maanantaina kotiin.
lauantai 28. marraskuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti