Makaan operatiivisella osastolla molemmat jalat paketissa. Sekosin osastolla ja hyppäsin katolta. Minut leikattiin kiirellisenä samana yönä. Toiseen nilkkaan ja sääriluuhun asennettiin ulkoinen rautakehikko, toinen jalka on polveen asti kipsissä. Edessä on vielä ainakin toinen leikkaus, jossa rautakehikko poistetaan ja sisälle laitetaan raudat, sekä toisen jalan kantapää kootaan kokonaan uudestaaan. Ei näistä kuulemma enää kunnon nilkkoja saa tekemälläkään. Mutta minulle riittää että pystyisin vielä kävelemään jokin päivä.
Yöt ovat tuskaa. Puren hammasta yhteen kivusta. Särkyä, polttelua, viiltoa... Kuntoutumisesta tulee pitkä ja vaikea tie joka tulee kuulemma kestämään monta kuukautta. Tällä hetkellä olen täysin petipotilaana eivätkä jalat saa edes osoittaa lattiaan päin ettei turvotus lisäänny. Kaduttaa...
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti