Huhhuh mitä kaikkea on kerinnyt käymään! Olin etelässä kun sain kohtauksen ja jouduin Jorviin.
Siellä minut nukutettiin, siirrettiin Meilahteen ja olin hengityskoneeseen kaksi päivää. Sieltä minut siirrettiin takaisin Keski-Suomeen ohjeena että tiukassa tarkkailussa pitäisi olla ainakin pari päivää
No, kotiutus oli samana päivänä vasten maan parhaiden neurologien ohjeita.
Siskon luona sain uuden kohtauksen ja taas sairaalaan jossa vain seurattiin muutama tunti ja yöllä ilman rahaa kotiin.
Mummuni tuli hakemaan minua etelään seuraavana päivänä mutta matkalla aloin voida huonosti ja mummu ajoi 150km/h Meilahteen. Täällä oltiin pöyristyneitä siitä miten minua oltiin aikaisemmin kohdeltu ja miten Meilahden ohjeita ei oltu noudatettu.
Nyt olen ollut Meilahdessa sillä neurologin mielestä tilanne piti saada rauhoitettua. Ylihuomenna katsaus uudestaan
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti