perjantai 23. toukokuuta 2014

Kädet verillä
Naama mustelmilla
Silti sormus sormessa

Odotan sitä hetkeä kun huomaan kaiken olevan unta
Odotan sitä hetkeä kun saan taas kokea elämää

Minä olen rikki ja silti Sinä rakastat minua
Sinä rikoit minut palasiksi vain jotta saisit koota minut uudelleen
Paremmaksi ihmiseksi
Himpun verran lähemmäksi täydellisyyttä

Silti kauneus vain katoaa
Häviää ilmaan kuin tuhka tuuleen
Joka kerta se on sentin verran enemmän tavoittamattomissa

Ja minä tunnen miten häviän itse itselleni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...