Kädet verillä
Naama mustelmilla
Silti sormus sormessa
Odotan sitä hetkeä kun huomaan kaiken olevan unta
Odotan sitä hetkeä kun saan taas kokea elämää
Minä olen rikki ja silti Sinä rakastat minua
Sinä rikoit minut palasiksi vain jotta saisit koota minut uudelleen
Paremmaksi ihmiseksi
Himpun verran lähemmäksi täydellisyyttä
Silti kauneus vain katoaa
Häviää ilmaan kuin tuhka tuuleen
Joka kerta se on sentin verran enemmän tavoittamattomissa
Ja minä tunnen miten häviän itse itselleni
perjantai 23. toukokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
Kolme päivää olen kärvistellyt enemmän tai vähemmän vatsakivuissa. Aina aiemmin kipu on mennyt välillä pois niin, että olen pystynyt käymään...
-
Koti. Paras paikka olla. Oon nyt ollut täällä viikonlopun yli mummun ja siskon tytön kanssa. Meillä oli mukavaa mutta nyt, kun yksinäisyys j...
-
Viimeisen tekstin jälkeen aloin olemaan varma, että mua seurataan ja salakuunnellaan. Laitoin äidille viestin, että hakee koirat ja lähdin i...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti