Pyydän vielä yhtä päivää, yhtä viikkoa, yhtä vuotta.
Yksi elämä
Kiltti, antaisit vielä anteeksi.
Lupaan taas yrittää, vielä kerran
Pystytkö vielä kerran luottamaan minuun
Olet liian ainutlaatuinen menetettäväksi.
Mutta minunkin on aika kulkea pimeä polkuni, jotta voin taas elää.
Yksin, ilman saattajaa.
Saatan selvitä vähin vammoin
Saatan kaatua jos jalat pettävät alta
Mutta tiedän että sinä pidät kiinni.
Pidät minut tässä elämässä.
Kerta toisensa jälkeen
Ja osoitat miten minäkin ansaitsen rakkautta.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti