tiistai 20. toukokuuta 2014

Pahoja unia. Paljon pahoja unia. Liikaa väkivaltaa, huutamista, itkua ja potkuja.

Päivät ovat sujuneet melko rauhallisesti. Mutta illat... helvetti on irti. Kuusi yökköä. Liian moni yrittää hirttäytyä. Kaikille ei voi löytyä pelastavaa enkeliä.

"Niin paljon jälkiä: anturan painaumia, leimoja, mustelmia, puremia, lyöntejä, suudelmia, kuhmuja, typistyksiä, venymiä, latistuksia, lävistyksiä, ettei alkuperäistä hahmoa, muotoa, ihonväriä, kalloa, kynsiä tai silmiä pysty varmuudella enää määrittämään.
Älä sano sano että elämä kulki ohitsemme jälkiä jättämättä kun jäljellä on pelkkiä jälkiä. Älä sano minua keneksikään tai kaikiksi nyt kun minun nimeni takainen tila on tyhjä ja onkalo perattu puhtaaksi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...