Elämä vai kuolema. Voi kunpa saisin valita ensimmäisen. Voi kunpa siihen annettaisiin mahdollisuus. Mutta makaan sairaalassa, sairaalavaatteet päällä. Lääketokkurassa. Otin yliannostuksen lääkkeitä, sulkeuduin vessaan, kaadoin purkillisisen suuhun, sitten sylkäisin taas osan pois. En osannut päättä ensimmäiseen kysymykseen vastausta. Elämä vai kuolema. Yritin hypätä ikkunasta, mutta poikaystävä sai jaloistani kiinni. En todellakaan osannut valita.
Heräsin ambulanssin ääniin ja yritin lähteä karkuun. Tiesin mihin matkani vie. Poliisitkin tulivat. Sairaalassa jouduin lepositeisiin, itkin ja huusin. Olin yli tunnin yksin pimeässä huoneessa, kenties jossain varastossa, kunnes hoitaja tuli. Minua pompoteltiin päivystykseen, neurologialle, sisätaudeille, ja kun lopulta päädyttiin päivystys- ja infektio-osastolle, sain niin pahan kouristuskohtauksen että jouduin teholle. Vietin siellä yöni, katsellen kukkia katossa. Vähän väliä heräsin, luulin että piparit palavat uunissa ja koira pitää käyttää ulkona. Tai että minua oli piikitetty käsi täyteen nuppineuloja. Itki hoitajan sylissä. Sekaisin koko akka.
Jouduin pakkohoitolähetteellä psykiatriselle. Ette usko jos kertoisin kuinka paljon itkin. Huusin lääkärille ja hoitajille, etten varmasti jää tänne yöksi. Nyt olen tarkkailussa neljä päivää...
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Mutta entä paha, milloin se oikein loppuu?
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi tämä yli kaksi kuukautta kestänyt hiljaisuus. Ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa tänne sillä olen mennyt niin huimasti eteenpäin...
-
"Joo", sanoin. Tiesin, että se oli totta, ja olin osaksi surullinen. Oli vaikea päästää irti. Vaikka se mistä pitää kiinni ...
-
Niin kuin aikaisemmin jo kirjoitinkin, en ole nukkunut kovin hyvin viime aikoina. Tänäänkin heräsin jo viideltä enkä oikein saanut enää sen ...
-
Kulunut vuosi on ollut todella rankka ja kuluttava. Edellisen uuden vuoden vietin osastolla, enkä nähnyt yhtäkään rakettia, kun en saanut ne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti