Lauantaina kaikki oli vielä hyvin. Olin siskon lasten synttäreillä käymässä ja kun ajelimme takaisin Keski-Suomeen alkoi Lahden kohdalla järkyttävä vatsakipu ja taju lähti. En ollut reagoinut nielutuubiin, valoon tai kipuun joten minut vietiin ambulanssilla Päijät-hämeen keskussairaalaan. Siellä olin teholla pari päivää jos oikein muistan (sain niin vahvoja kipulääkkeitä että muisti hiukan pätkii) ja kun olin paremmassa kunnossa vatsa ultrattiin josta löytyikin suurentunut perna. Parin päivän päästä minut siirreettiin Keski-Suomeen ja olen ollut nyt täällä keskussairaalassa. Joka päivä menee monen monta kertaa huumekipulääkkeitä sekä tavallisia särkylääkkeitä mutta mikään ei tunnu auttavan.

Aluksi lääkärit harkitsivat leikkaushoitoa mutta perna on alkanut nyt pienentyä joten sitä ei tarvita. Kivut vaan eivät pienenny samaa tahtia...

Perhe on käynyt katsomassa minua täällä ja eilen romahdin täysin kun äiti oli: en ollut nukkunut ollenkaan kolmeen yöhön, kivut olivat kovat eikä kukaan osannut tehdä mitään. Olin aivan loppu. Itkin hysteerisesti varmaan puoli tuntia etten vain jaksa enää tätä. Halusin luovuttaa vaikka se ei ole mahdollisuus.

Nyt mennään päivä kerrallaan. Kukaan ei vieläkään tiedä mistä pernan suureneminen johtuu, veriarvot ovat olleet hyvät joten se on yhtä suurta mysteeriä. Kuluttavaa tämä tällainen

Tänään kävi polin työntekijä moikkamassa ja tsemppaamassa. Huomenna tulee terapeutti juttelemaan. Ihanaa että on noin ihania ihmisiä ympärillä!

Nyt alkaa huumelääkkeet taas vaikuttamaan joten tämä nainen alkaa nukkumaan.