Muistan ne ajat enää hämärästi...

Kesäiset aamut,
joihin halusin herätä
Joutilaat päivät rannalla

Laiskan letkeät viikonloput
Huolettomat iltapäivät

Naurun sykkeen sydämessä

Muistan jouluaatot,
Joina kukaan ei tapellut
Uudet vuodet,
Joiden lupaukset pitivät

Vesiselvät myöhäisillat
Poskilla pelkät ilon kyyneleet

Sen ajan, jolloin uskalsin
Ja halusin olla olemassa
Osasin olla ihminen muiden joukossa

Muistan oman itseni
Enää niin kauhean hämärästi...